Kartantekijä
jo synnyn luvussa sain tehtäväni
kartoittaa kaikkeus, paremmin ymmärtää
piirtää viivat syvänsinisestä tummanvihreään
listata tarkasti liikkuvat kappaleet
ja niiden liikuttajat
pienet ja suuret, mitättömät, mahdottomat
niin näkyvät kuin meiltä piilotetut
pimeimmästä pimeydestä supernovan hehkuun
jokaisen yksityiskohdan tahdon karttaani ikuistaa
muuttuva maisema vaikea kartoittaa
neljäs ulottuvuus on mahdoton hahmottaa
muuttuvan maiseman voin ehkä kartoittaa
vaan kartantekijää ei koskaan kartalle saa
Kysymys
hänet tänne johdatin
aivan pienen, eksyneen
nyt hän katsoo minuun
kysyy tietä, neuvoa
kuinka sinua voisin opastaa
kun aamut ovat aina edellistään raskaampia
niinkuin askelten nuotti vaihtuu
haamusta aksenttiin
toteutatko kaikki unelmasi, odotatko vielä huomista, tulevaa?
kuljetko loppuun matkat, jotka kulkea lupasit?
rakastatko vielä niinkuin vannoit, laulatko laulun kauneimman?
oletko parempi kuin me koskaan osaamme?
kysytkö tietä heiltä, joille jokainen risteys on valmiiksi viitoitettu
kysytkö neuvoa heiltä, joille kaikki on varmaa
kysytkö tietä heiltä, joille jokainen askel on uusi mahdollisuus
kysytkö neuvoa heiltä, joille on vain sattumaa
ovatko unelmasi elossa vielä, unohditko miltä tuntuu odottaa?
kuljetko loppuun matkat, jotka meiltä kesken jää?
rakastatko vaikka sinut petettiin, kaikuuko kaunis laulusi vielä?
oletko parempi kuin me opetimme olemaan?
DNA
katsovat lapsiaan
kuin mielisairaita
omia kasvojaan
maailman peilistä
ei perintöään valinnut
ole meistä yksikään
eikä kukaan ole kyllin vahva
kierrettä murtamaan
viha isänperintönä
kateus äidinmaidossa
tyhjät salit, murenevat kirjastot
viisauden hallit metsän peitossa
turtumuksen lehtiverhossa
tarpeeksi emme tunne mennyttä
sen elää tahdomme uudelleen
(tältä kierteeltä tahdon paeta!)
nyt sammal kasvaa siihen missä
vielä eilen merkki painettiin
viitat kaatuu pientareelle
kartat kuraan poljetaan
sadevesi huuhtoo musteen
veri sotkee kirjoitukset
kirjoitukset joissa luki
tästä älkää menkö, tätä alkää tehkö
tyhjät salit, murenevat kirjastot
viisauden hallit metsän peitossa
turtumuksen lehtiverhossa
tarpeeksi emme tunne mennyttä
sen elää tahdomme uudelleen
(tältä kierteeltä tahdon paeta!)
ja vielä mekin katsomme
itseämme, tekojamme
kiertämässä kehää
onko tämä kohtalo lihaamme kirjoitettu?
Ääripäät
iskulauseita kaikki huutavat
suunnanmuutosta vaativat
vaan kuka meistä on valmis muuttumaan
kuka polkuaan muuttamaan
minkä johtajan joukoissa seistä?
mitä lippua kantaa?
kun kaikki liput ovat yhtä harmaita
ei niitä toisistaan erota
minkä messiaan suuta kuunnella?
mihin aatteeseen uskoa?
kun kaikki aatteet ovat yhtä harmaita
ei niitä enää tunnista
kaipaan yksinkertaista
tahdon mustavalkoista
vaadin oikean ja väärän
ääripäät
vaikea on vierasta ymmärtää
helppo sulkea silmänsä
niin maailmassa on jokainen
joko vihamieheni tai ystävä
tuntematonta on helppo pelätä
vaikea avata mieltään
mihin suuntaan silloin lähtee peloissaan
käännynkö kohti vihaa?
kaipaan yksinkertaista
tahdon mustavalkoista
vaadin oikean ja väärän
ääripäät
kaipaan yksinkertaista
tahdon mustavalkoista
vaadin oikean ja väärän
ääripäät
Illuusio
kuljin suuren veden rajaan
jumalilta kysymään
miten vaistot kahlitaan
kuinka ihmeen kesyttää
tuuli suolaa silmilleni
kuin pilkkaa jumalten
vesi virtaa poskillani
vain meren pauhu vastaa
"vaikket ottaisi askeltakaan
voit silti eksyä, kadota
vaikka kääntäisit ajan pyörää
tekisit vain kaiken uudestaan"
erämaahan vaelsin
perkeleitä kuulemaan
miten virheet välttäisin
mitä tekemättä jättää
kolme päivää, kolme yötä
kuuntelin ja kirjoitin
mutta ymmärrys ei riitä
vain aavan tuuli kuiskaa
"vaikket ottaisi askeltakaan
voit silti eksyä, kadota
vaikka kääntäisit ajan pyörää
tekisit vain kaiken uudestaan"
Diskopalo
pakoon paikkaan parempaan
johti tiemme pohjoiseen
talot mielen väriset
maata peittää betoni
ikkunat kuin tyhjät silmät
synkät seinät sulkevat
päivät tyhjää täynnä
silti päätä pakottaa
ei töitä, ei mitään
kaikki täällä syntyneet
vailla juurta kasvaneet
yhtälailla eksyneet
kuin me tänne matkanneet
meitä ei ymmärretä
eikä meitä kuunnella
ei ymmärretä, ei kuunnella
kaupungin loisteessa kuin diskovaloissa
ikkunaruuduista kuin peilipalloista
värit tuhannet heijastuu
heijastuu, sammuu
vailla kiintopistettä
huuhtoudumme kadoksiin
niinkuin roskat sateessa
mekin ajelehdimme
tasavertaisuus on valhe
vapaus vain sanoja
vain valhe, vain sanoja
vastustakaa, veljet!
polttopullot täyttäkää
tuleen kirjastot, koulut
palolaitos, sairaalat
tämä kipinä
on vain alku
vain alku, ei loppua
kaupungin loisteessa kuin diskovaloissa
ikkunaruuduista kuin peilipalloista
kaupungin loimussa kuin diskovaloissa
kristallimurskasta kuin peilipalloista
liekit korkeat heijastuu
heijastuu, kasvaa
kaupungin loimussa kuin diskovaloissa
tanssimme aamuun - ei huomista!
kaupungin loimussa kuin diskovaloissa
tanssimme loppuu ja vaikka voi
liekin sammuttaa, hiillos jää
hiillos jää, hehkuu
Astuvansalmi
hitaasti lipuu ruuhi
tyyntä järvenselkää
rauhassa paikkaan jossa
henget asuvat
salmen suulta
ohjaan rantaan
jossa kiviset kasvot
valonnousua tähyää
tulen yllä sekoitettu
elämän väri, pyhä väri
sillä pyhä mies
parantaja, ennustaja
piirtää saaliin
piirtää saalistajan
kääntyy ja hymyilee
viittoo minut lähemmäs
kurotan kohti karheaa pintaa
koitan korkeimmalle piirtää
käteni jäljen tähän maailmaan
vedet paenneet
rannat kuivuneet
vieläkö henget asuvat
tässä paikassa
jos osaa kuunnella
kuvat puhuvat
niinkuin tervehtisit
meitä vuosien takaa
kurotan kohti karheaa pintaa
koitan vastata kutsuun
kurotan kohti toista aikaa
kohti jotain kadonnutta
kurotan kohti karheaa pintaa
koitan korkeimmalle piirtää
käteni jäljen tähän maailmaan
kurotan vaan en yllä...
Kuori
sinä kysyt minulta miksi
ja kuvittelen siihen vastaavani
aivan kuin osaisin sanoiksi pukea
kaikki nuo tunteet sisälläni
sekään ei riitä kuortasi murtamaan
päästää et voi lähellesi
liianko paljon pelkäät pettyä
ettet sen vuoksi tartu hetkeen
sanojen rakastaja, sydämien murskaaja
voitko tuntea niinkuin tunnen?
voitko luottaa minuun?
nyt tiedän, et voi pelkoa jättää
et unohtaa voi menneisyyttä
siis älä kysy minulta miksi
ei sanani riitä vastaamaan
sanojen rakastaja, sydämien murskaaja
voitko tuntea niinkuin tunnen?
voitko luottaa minuun?
sanojen rakastaja, sydämien murskaaja
voinko koskaan ymmärtää?
voinko luottaa sinuun?
sanojen rakastaja, sydämien murskaaja
opit luottamaan minuun
muttet koskaan itseesi
sanojen rakastaja, sydämien murskaaja
voitko tuntea enää mitään?
voitko rakastaa ihmistä?
Harharetket
vähän tiesin, mitä taisin
oli turhaa kaikki
yritin rakentaa, mutta
tyhmyyttäni tuhosin
kateus on kamala, kavala
se minut sisältä syö
kaipuu minut hajottaa
sydämeni pieniksi paloiksi
unessa päivät ja valveilla yöt
odottaa jonkin tulevan
jokainen aamu on pysähtynyt
ja illat yhtä ja samaa
(minä vihaan tätä tapaa nukahtaa)
sillat tulessa
solat ummessa
vääriä polkuja
ilman suuntia
minä etsin syytä
- matkamiehelle kotia
ota minut syliisi ja sano
etten ole paha
niin uskon sen
edes hetkeksi
"kerro minulle kuka olet
mistä tulet
kerro minulle vaiheistasi
vuosistasi
vuodet jotka vietit
hukkaan heitit
Harharetkillä"